Helluntaiherätys Ruotsissa

Osa artikkelisarjaa
Helluntaiherätys
Chama pentecoste.svg
Tausta
  • Kristinusko
  • Protestantismi
  • Uskonpuhdistus
  • Metodismi
  • Restorationismi
  • Pyhitysliike
  • Keswick-liike
Historia
Kirkot ja organisaatiot
Maittain
Henkilöt
  • n
  • k
  • m
Tukholman Filadelfia-kirkko

Ruotsalaiseen helluntaiherätykseen (ruots. Pingströrelsen i Sverige) kuuluu yli 85 000 jäsentä ja yli 430 helluntaiseurakuntaa. Lähes kaikki seurakunnat kuuluvat valtakunnalliseen Pingst FFS-järjestöön. Helluntaiherätys saapui Ruotsiin vuosien 1906 ja 1907 aikana, Azusa-kadun herätyksen jälkeen. Helluntaiherätys on yksi Ruotsin suurimmista vapaakristillisistä kirkkokunnista.[1]

Ruotsin helluntailiike on toiminut suunnannäyttäjänä muille Pohjoismaille ja erityisesti Lewi Pethruksen työllä on ollut suuri vaikutus liikkeen kehittymiseen. Ruotsalainen helluntailiike on ulospäin suuntautunut ja yhteisöllinen liike. Merkittäviä ruotsalaisia helluntailaisia yhteisöjä ovat Evangelii Häröld-lehti, Kaggeholmin kansanopisto, Dagen-lehti, IBRA-radio sekä filantroppinen säätiö LP-Verksamheten. Hemmets Vän-lehdellä on myös juuret helluntailiikkeessä. Helluntailiike kasvoi Ruotsissa tasaisesti 1980-luvulle saakka.[2]

Historia

Tausta

Ennen helluntaiherätyksen saapumista, Ruotsissa olivat vaikuttaneet sekä pietistiset, metodistiset, baptistiset sekä pyhitysliikkeen herätykset. Herätyksen perinne sekä keskustelu Pyhän Hengen kasteesta ja Jeesuksen paluusta olivat Ruotsissa 1900-luvun alussa jo tuttuja.[3]

Useat ruotsalaiset osallistuivat 1900-luvun alussa Bonnie Brae-kadun kokoontumisiin Los Angelesissa. Vuonna 1904 ruotsalainen maahanmuuttaja Andrew G. Johnson (aik. Anders Gustaf Johansson) koki herätyksen Bonnie Braessa. Johnsonilla ei ollut yhteyttä kotimaansa vakiintuneisiin kirkkokuntiin. Vuonna 1906 Johnson osallistui Azusa-kadun herätykseen, ryhtyen liikkeen lähetyssaarnaajaksi heinäkuussa 1906.[4]

Helluntaiherätyksen saapuminen Ruotsiin

Göteborgin Smyrna-kirkko

Ennen kuin Azusa-kadun herätyksen osallistujista kukaan saapui Eurooppaan, uutiset liikkeestä levisivät lehdistössä. Varhaisimpina raporteina on pidetty Örebrossa ilmestyneen Närkesbladetin 18. syyskuuta 1906 ilmestynyttä juttua otsikolla "Mitä tapahtuu?". Raporttia seurasi pian Svenska Tribunenin raportti liikeestä.[5]

Kaksi kuukautta ensimmäisen jutun jälkeen, 16. marraskuuta 1906, herätyksen ensimmäinen "silminnäkijä" Pohjoismaissa, Andrew G. Johnson saapui Ruotsiin alkoi levittämään uutista helluntaiherätyksestä. Johnson aloitti toimintansa Skövdessä, jonka Elim-kirkosta tuli pian helluntaiherätyksen ensimmäinen keskus. Johnson oli yhteydessä norjalaiseen metodistipastori Thomas Ball Barrattiin ja baptistipastori John Ongmaniin, jotka liittyivät Johnsonin työn puolustajiksi. Muutaman kuukauden aikana Johnsonin herätys levisi eri puolille Ruotsia ja Norjaa, esimerkiksi Örebroon, Tukholmaan, Göteborgiin. Barratt vahvisti Johnsonin sanomaa vierailemalla Ruotsissa toukokuussa 1907.[6] Myöhemmissä vaiheissa niin ikään Azusa-kadulle osallistunut Eric Hollingsworth ryhtyi levittämään uutisia herätyksestä.[5] Ongmanin johdolla Örebrosta ja Lounais-Ruotsista syntyi helluntailiikkeen ensimmäinen keskus. Liike julkaisi uusia lehtiä ja lalukirjoja.[7][6]

Ruotsalaisen helluntailiikkeen rakentuminen

Vuonna 1910 Tukholmaan perustettiin seitsemäs baptistikirkko, Tukholman Filadelfia-seurakunta, joka vuonna 1913 erotettiin baptistiyhteisöstä ja liittyi osaksi Skövden ja Adelövin vapaaseurakuntien muodostamaan helluntailiikkeeseen. Ajan myötä Tukholman Filadelfiasta ja sen pastorista Lewi Pethrusista tuli helluntailiikkeen epävirallinen mutta kiistaton johtaja.[6] Vuonna 1911 Olov Leonard Björk ja Carl Hedeen, perustivat toisen ruotsalaisen helluntailaisen aikakauslehden. Samana vuonna norjalainen David Grov perusti Apostolic Faith-suunnan mukaisen seurakunnan, joka myöhemmin laajeni myös Norjaan.

Vuonna 1912 Lewi Pethrus perusti Filadelfia-seurakunnan kustantamon, joka julkaisi ensimmäisen helluntailaisen kirjan nimeltään Jesus kommer. Vuonna 1914 kustantamo julkaisi Segertoner-laulukirjan.[7] Vuonna 1915 perustettiin Evangelii Härold-lehti, jonka tunnetuin toimittaja oli kirjailija Sven Lidman vuosina 1922–1948. Lehti oli lähes kahdeksan vuosikymmenen ajan pohjoismaiden vaikutusvaltaisin helluntailehti.[6]

Helluntailiikkeen kesäkonferenssi, Nyhemsveckan järjestettiin ensimmäistä kertaa Mullsjössä 1917 ja 1919 vastaava konferenssi, Lapplandsveckan aloitettiin Lapissa. Vuonna 1917 Nyhemsveckanin osallistujat julkaisivat Kölingaredin julistuksen, jossa liike irtisanoutui vakiintuneista kirkkokunnista. Tämä johti ruotsalaisten helluntailaisten jakautumiseen ja henkilöityi kiistaksi allekirjoittaja Lewi Pethruksen ja vastustaja John Ongmanin välillä.[6]

1920-luvulla liike tunnettiin erityisesti kirjailija Sven Lidman, pastori G. E. Söderholmista sekä vuonna 1924 liikkeen laulajana aloittaneesta Einar Ekbergistä. Filadelfia-seurakuntaan tehtiin vuosikymmenen aikana useita ratsioita ja sanomalehdet nostivat erityisesti Smith Wigglesworthin silmätikukseen. Painostuksesta huolimatta helluntailaisten määrä kasvoi vuosikymmenen aikana lähes 30 000 jäseneen.[6]

Lähetystyön alku

Örebron lähetyskoulu perustettiin vuonna 1908 ja tästä kehittyi myöhemmin kolmivuotinen teologinen seminaari. Raamattukoulu siirtyi kuitenkin vuonna 1915 Tukholmaan. Vuonna 1910 kaksi ruotsalaista lähetyssaarnaajaa, Daniel Berg ja Gunnar Vingren, lähtivät Yhdysvalloista Brasilian aloittaakseen siellä lähetystyön. Bergin ja Vingrenin perustamasta Assambléias de Deus-kirkkokunnasta on kehittynyt yksi maailman suurimmista kansallisista kirkkokunnista.[7]

Ensimmäiset lähetyssaarnaajat, Lina ja Samuel Nyström, lähetettiin vuonna 1916 Brasiliaan. Vuonna 1923 Anders Petter Franklin liittyi helluntailiikkeeseen ja hänestä tuli vuonna 1924 Ruotsin vapaan lähetystyön johtaja. Franklinin työ johti Högsby lähetyssaarnaajakoulun perustamiseen vuonna 1925, mutta Franklin itse joutui vetäytymään johtotehtävistä.[6] Vuonna 1965 perustettiin PMU Interlife, joka on saanut kehitysyhteistyöhön myös valtiontukea.[7]

Mediatyön ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden aika

Vuonna 1942 Tukholman Filadelfia-seurakunta aloitti ensimmäisen helluntailaisen kansanopiston Rörstrandissa, joka sittemmin siirtyi Kaggeholmin linnaan. Nykyisin kansanopisto tunnetaan nimellä Pingstskolarna. Vuonna 1945 ruotsalaisen helluntaiherätyksen piirissä perustettiin Dagen-sanomalehti. Kymmenen vuotta myöhemmin mediatyö laajentui radion puolelle, kun IBRA Radio aloitti lähetyksensä Marokon Tangerista kahdeksalla eri kielellä. Vuonna 1964 perustettiin poliittinen puolue, Kristen Demokratisk Samling jonka varapuheenjohtajaksi valittiin helluntaiherätyksen vahva hahmo Lewi Pethrus.[7]

Vuonna 1959 perustettiin Lewi Pethruksen filantrooppinen säätiö LP-stiftelsen. Vuonna 1983 helluntailiike aloitti tuotantoyhtiö TV-Interin toiminnan Nyhemsveckanin aikana kerätyn miljoonalahjoituksen turvin. Tuotantoyhtiön erääksi tunnetuimmaksi ohjelmaksi tuli SVT:llä esitetyt Minns du sängen sekä TV4:lla esitetty Morgonluft.[7]

Helluntaikirkon aika

Vuonna 1999 aloitettiin pastorien yliopistokoulutus helluntailaisten teologisessa seminaarissa. Vuonna 2001 tehtiin päätös Pingst – fria församlingar i samverkanin perustamisesta ja järjestö muotoutui kolmen vuoden aikana nykyiseen muotoonsa. Vuonna 2002 Ruotsin pääministeri Göran Persson vieraili helluntailiikkeen pastorien konferenssissa Tukholman Filadelfia-seurakunnassa. Vuonna 2007 Ruotsin valtionpäämies Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia vierailivat Nyhemsveckanilla. Vuonna 2018 Ruotsin helluntailähetystyöjärjestön, PMU Interlifen tukema Denis Mukwege sai Nobelin rauhanpalkinnon Kongon demokraattisessa tasavallassa tehdyssä työstä.[7]

Seurakunnat

Ruotsalaiseen helluntailiikkeeseen kuuluu yli 430 seurakuntaa. Vuonna 2016 suurimpia helluntaiseurakuntia olivat:

Katso myös

Lähteet

  • Alvarsson, Jan-Åke: The Development of Pentecostalism in Scandinavian Countries. Osa teosta European Pentecostalism. Leiden, Alankomaat: Koninklijke Brill NV, 2011. ISBN 978-90-04-20730-1.
  • Herberts, Arne: Ett folk på väg. Den Finlandssvenska pingströrelsen under 75 år. Helsinki: Taborförlaget, 1995. ISBN 951-95278-4-2.

Viitteet

  1. Historia Pingst. Viitattu 8.2.2022. (ruotsiksi)
  2. Herberts 1995, s. 202–203
  3. Alvarsson 2011, s. 19
  4. Alvarsson 2011, s. 20
  5. a b Alvarsson 2011, s. 20
  6. a b c d e f g Pingströrelsen i Sverige Institutet för Pentecostala Studier Uppsala. Viitattu 31.10.2021. (ruotsiksi)
  7. a b c d e f g Historia Pingst.se. Viitattu 31.10.2021. (ruotsiksi)
  8. Magnus Wahlström: Pingströrelsens årsbok 2016, s. 48. Pingst – fria församlingar i samverkan. ISBN 978-91-977211-9-6.
n  k  m
Helluntaiherätys Ruotsissa
Seurakunnat
Henkilöt
Järjestöt ja media
Kulttuuri ja tapahtumat
Pohjoismaiden helluntaiyhteisöEuroopan helluntaiyhteisöMaailman helluntaiyhteisö
n  k  m
Kristinusko Ruotsissa
Historia
Katolisuus
Protestantismi
Luterilaisuus
Helluntaiherätys
Vapaakirkollisuus
Perinteet